Kivennapa-Kronstadt matka 14.-16.5.2015
Teksti ja kuvat: Outi Linnanterä

Matkanjärjestäjänä Tattiportti-Ystävät ja matkanjohtajina Liisa-Marjatta Pietinen, Ilkka Puhalainen; Puhalaisen Pentin (Kivennavan Tirttulast) lapset.

Tirttulan Sakarlan Juhana ja Eeva Seppäsen jälkipolvien sukua oli matkalla mukana Toivo Seppäsen tytär Sirkka, Eino Seppäsen tytär Hilkka, Kerttu Määttäsen o.s. Ilkan lapset Marja, Mirja ja Asko ja Joosepinpoika Unto Seppäsen tytär Outi.

Lahesta noustiin onnibussin kyytiin ja ennen rajanylitystä syötiin tukevasti Rajahovissa. Rajamuodollisuudet hoituivat hyvin aakkosjärjestyksessä, jolloin tuli tutuksi matkaseurue. Siellähän oli Kukkosii, Ilosii, Puhalaisii, Hyyteit ja Seppäsii, Puikkosii, Taposii (Helli Taponen,isäni kansakoulukaveri)ym.

Viipuri ol sellanen ko ol. Voiton päivän riemu ei ollut vielä laantunut. Kauppahalliss tehtiin hyviä kauppoja. Pyöreäs tornis istuttiin tovi kupposten äärellä. Siellä oli kaksi soittajaa, jotka halusivat maksua soitannostaan. Joku maksoi, joten mekin saimme nauttia ilmaiseksi mukavasta soitosta.

Illaksi saavuimme Raivolaan, joka on tunnettu Lintulan lehtikuusimetsästä. Nykyään metsä on säilynyt suojelutoimien ansiosta.

Majoituimme 4 tähden hotelliin. Tämä kauniissa mäntymetsässä Roschinossa sijaitseva hotelli tarjoaa modernit spa-tilat, perinteistä georgialaista ruokaa ja 24 h-vastaanoton.

Lindulovskaja Roscha -luonnonsuojelualue on 5 km:n päässä. Poselok Roshinon rautatieasema on vain 3 km:n päässä. Kävimme iltakävelyllä Edith Södergranin ja hänen Totti-kissan muistomerkeillä.

Tutustuimme Terijoen ev.lut. kirkkoon, jonka korjauksen Järvenpään seurakunta ja Hämeenlinnan rovastikunnan seurakunnat rahoittivat.Venäjän valtio luovutti kirkon 1990-luvun alussa Inkerin kirkolle. Kirkkoa ei ollut korjattu rakentamisen jälkeen. Neuvostoliiton aikana Terijoen kirkko oli ensin varastona ja sitten Pobeda-elokuvateatterina.

Kellotorni oli kaadettu panssarivaunulla vetämällä, ikkunat muurattu umpeen ja kristilliset symbolit peitetty. – Perusrakenteita ei kuitenkaan ollut tuhottu. Kirkkoa vähän lämmitettiin teatterin takia, mikä oli hyvä rakenteiden kannalta. Kirkko kunnostettiin muuten alkuperäiseen asuunsa. Ensimmäiseksi korjattiin kellotorni, katon rakenteet ja peltikatto. Ulkoseinät ja ikkunat saneerattiin ja kristilliset symbolit kaivettiin esiin. Lahjoittajat ovat yksityishenkilöitä ja yrityksiä. IKEA on lahjoittanut kirkon keittiökalusteet ja Tikkurila maalit ja kitit. Kirkonkellot ja saarnatuolikin on saatu lahjoitusrahalla.

Seurakunnan kaikki toiminta tapahtuu kirkossa. Siellä oli ylen ystävälliset seurakuntalaiset kertomassa ylpeinä kirkostaan, jossa on seurakuntalaisia n. 50 henkeä.

Toisen päivän aamuna oli tutustuminen uusittuun Lintulan luostariin, ulkopäin ihailimme kauniisti kunnostettua luostaria.

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari Kivennavalla
Lintula oli ensimmäinen ortodoksinen naisyhteisö Suomessa. Lintulan luostari on Pohjoismaiden ainoa ortodoksinen naisluostari. Nimen Lintula luostari sai läheisestä kylästä ja joesta.

Luostari eli verkkaista talonpoikaisluostarin elämää. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä sisaristo nousi 70:een. Vuosisadan alussa luostariin perustettiin lastenkoti ja sen yhteyteen koulu. 1920-luvun alussa luostari siirtyi uuteen ajanlaskuun.

Lintulan sisariston määrä väheni maailmansotien välisenä aikana neljäänkymmeneen. Kivennavan luostari joutui evakkoon marraskuussa 1939, ja Kuhmalahdella vietetyn evakkokauden jälkeen luostari lopullisesti muutti Heinäveden Palokkiin vuonna 1946.

Jalkauduimme kyläkierroksille, kuka minnekin omien kotipaikkojen mukaan. Osa jäi Raivolaan, Jalkalaan ( Leninin piilopaikkaan), Voipialaan, Tirttulaan sekä Polviselälle missä TA-VAT-TIIN Tattiportillakin, joka on muisto vain entisajan nuorten kohtauspaikasta.

Tirttulassa näimme, miten sinne rakennetaan uutta uljasta Pietarin esikaupunkialuetta.

Kirkonmäelle kiipesimme katsomaan Pajarin kirkon rippeitä.

Tutustuimme Kivennavan kouluun, jossa Valentina kertoi ylpeänä kotiseutumuseostaan.

Aamu valkeni kauniina, jolloin ajelimme Terijoen rantoja, Ollilan ja Kuokkalan teitä ja patotietä pitkin Kronstadtiin eloisan Valentiinan opastamana.

Kronstadt on Pietarin kaupungin piiri, jolla on kaupungin asema. Vuoden 2010 väestönlaskennassa sen asukasluku oli 43 005. Kronstadin kaupunki sijaitsee Retusaaren (ven. Kotlin) itäpäässä Pietarin edustalla. Pietarin tulvapadon valmistuttua saarelle pääsee nykyään myös Pietarin kehätietä pitkin.

Tulvasta kivirakentamiseen
Marraskuussa 1824 myrsky nosti vedenpintaa neljä metriä Pietarissa ja Kronstadtissa kolme ja puoli metriä. Kronstadtissa oli tuolloin noin 17 500 sotilasta ja 7 300 muuta asukasta. Asuinoloista johtuen sairastavien sotilaiden jatkuva rivivahvuus oli vain 90 % kirjavahvuudesta, 10 % sairasti jatkuvasti.

Tulvatuhojen jälkeen Kronstadtia alettiin rakentaa kivestä kestävämmäksi. Yhteensä viisitoista linnoitusta rakennettiin 17 keinotekoiselle saarelle.

Koivistolle ajelimme Terijoen ihania rantoja pitkin. Koivistossa on 2000-luvun alussa rakennettu suuri Koiviston öljysatama, joka on Itämeren öljyputken päätepiste ja nykyään Venäjän suurin öljyn vientisatama.

Joimme kahvit kirkon kupeessa ja lähdimme paluumatkalle Lappeenrannan kautta kotimatkalle.

Kiitos järjestäjille ja erityisesti Helli Taposelle, joka urheasti jaksoi jakaa tietojaan meille tiedonjanoisille ja -nälkäisille.