Liisa-Marjatta Pietinen

TORSTAI  17.5

Muolaassa tutkimme punkkereita molemmin puolin tietä ja ostimme matkaa varten Venäjän  karttoja.

Suosittu entisaikojen uimaranta Tahoslampi oli muuttanut muotoaan paljon viime käynnistäni. Kaunis ranta oli aidattu, veneitä oli vuokrattavana kalastajille ja kioskista myytiin kahvia.

Kirkonmäellä oli muistohetki Ikuisuudenportilla. Kahvia joimme kylän lasten kerjätessä
ympärillämme maistiaisia saadakseen.

Ohi ajettaessa jäätiin hetkeksi ihailemaan Polviselän avoimelta mäeltä kauas
taivaanrantaa asti näkyviä maisemia.

Terijokea ja Kuokkalaa ihailimme bussista. Vanha pitsihuvilakaupunki pitkine
hiekkarantoineen. Suuri ja mielenkiintoinen Kronstadt  nähtiin ilta-auringossa opastetulla
kierroksella. Puolustuslinnakesaarella oli kanavia, sotalaivoja, kadut ja kerrostalot.

PERJANTAI 18.5

Ennen oli ollut monta kirkkoa ja koulua asukkaita varten. Patotiellä oli tietyömaa menossa.  Kotikyläkierrokselle Jalkalaan jäi pieniporukka. Kylässä asui paikallistaväestöa ja siellä sijaitsi Lenin-museo.

Valtaosa joukostamme jäi  Polviselälle. Kyläläiset kävivät yhdessä Tattiportin paikalla. Kuorma-autot veivät soraa yhdestä kylän mäestä. Joissain  taloissa asuu ”kotiryssä”.

Yhden kodin rauniot löytyivät ensimmäistä kertaa naapureiden avustuksella. Asukas oli lähtenyt evakkoon 5 kk:den ikäisenä.

Kaksi kaverusta tapasivat toisensa 66 vuoden päästä ja lähtivät yhdessä muistelemaan yhteistä lapsuuttaan.

Tirttulaan meitä jäi kahteen paikkaan.
Tien ylihuudeltiin toisillemme ja oltiin vuoroin vierahilla: ”Tulkaaha käymää!” Vanhempiemme kotitauniolla oli evästauko. Naapurit olivat vallanneet tontin paikan, sodalta säilyneessä sokkelissa oli puinen nimikyltti. Käveltiin veljen kanssa metsään etsimään suursuota tai papinsuota mutta melko kuivalta vaikutti metsänpohja. Toisessa pitäjässä asunut matkalainen oli sillä aikaa raunioiden rappusilla talonvahtina.

Linnamäki kiivettiin ylös. Betoniesteitä, kaivauksia, navetan-, talon   ja kirkon rauniot näkyivät vielä selvästi.

Kivennavan kylänraittia käveltiin ja nähtiin paikallinen kauppa toreineen.

Tammiselällä oli kahvin aika. Edellisen päivän kahvin keittäjä ei malttanut jäädä auttamaan vaan sanoi: ”Mie lähen ny kottii!!” Vieressä oli tyhjä lehmien tarha ja kesälypsyasema.

LAUANTAI  19.5

Raivolan lehtikuusimetsässä riittää aina ihmettelemistä ja puiden
vuosirenkaiden laskemista.

Kaunis Koiviston kirkko meren rannalla on säilynyt sodalta. Vain pienessä osassa
kirkkoa oli avoinna museo. Sankarihaudalla laulettiin ja Koivistolla syntynyt matkalainen oli kerännyt
valkovuokkoja muistomerkille. Kahvit maistuivat taas hyvältä ja piristi päiväämme.

Viipurin nähtävyyksiin tutustuimme bussin ajaessa läpi kaupungin.
Pieni joukko vieraili  Lastenkoti-Dikonissa.

Kukin teki ostoksia torinliepeillä ja Suomen puolelle päästyämme jo maistui ruoka.

Sihteerin mietteitä edellisen lisäksi:

Uudestaan on taas mentävä Kivennavalle ja “vallattava”
Tattiportin paikka, varattava paljon aikaa ja kulkea pitkin Tirttulan raittia
isien jalanjäljissä.