Jaana Ahtiainen

Ensimmäinen reaktioni saapuessamme Venäjälle, oli kauhistua, kuinka kaunis luonto oli päästetty niin kamalaan kuntoon. Ojanpielet olivat täynnä roskia ja luonto oli hoitamatonta. Jäljellä oli vain ripaus menetettyä kauneutta ja metsien luonnollista ylväyttä. Sain lisää kauhistumisen aihetta, kun saavuimme pieneen kylään, joka oli suorastaan kuin slummikylä. Mutta siellä pilkisti siellä täällä kauneutta tyylikkäiden ja uusien talojen muodossa.

Päästyämme Kivennavalle kuljeskelimme vanhan kirkon paikalla. Sielläkin oli kaunis paikka päästetty huonoon kuntoon, mutta jäljellä olivat vielä mahtava näköala ympäristöön ja muisto kauneudesta.

Ensimmäisen päivän illalla lähdimme vielä opastetulle kiertoajelulle Kronstadtiin, joka oli siisteydessään ja hienoudessaan aivan päinvastainen kuin kylä, jonka näimme saapuessamme Venäjälle. Arkkitehtuuri oli loistossansa siellä ja puistot olivat siistejä ja upeita. Kunpa joka paikka Venäjällä olisi osattu pitää yhtä hyvässä kunnossa. Erityisen kiehtovaa oli nähdä taiteilija Ilja Repinin talo.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen lähdimme tutkimaan tarkemmin Kivennavan seutua. Oli erittäin kiehtovaa nähdä, missä isoisäni oli asunut aikoinaan. Tuntui, että aisteille tulvi koko ajan tietoa, eikä kaikkeen ehtinyt mitenkään reagoida. Vaikka maisemat ovat muuttuneet isoisäni kotiseudulla hirveästi, voi kuvitella, miltä ympäristö on silloin joskus aikoinaan näyttänyt ja kuinka upea näköala on joskus ollut Ahtiaisenmäeltä ympäristöön.

Viimeisenä päivänä ehdimme vielä poiketa Tammiselällä ja Viipurissa. Pää oli aivan pyörällään, sillä oli nähnyt ja kuullut niin paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Kun kotimatka alkoi, ei voinut kuin päättää, että takaisin on vielä tultava näkemään ja kokemaan kaikkea uutta, sillä ihmisen on hyvä tuntea juurensa ja tietää, missä ne ovat.