Karjalan Kivennavan pitäjän Polviselän ja Tirttulan kyläkerho
Vieraskirja
Hei vierailija! Voit jättää viestin vieraskirjaan. Kiitos viestistäsi!
3 thoughts on “Vieraskirja”
Raimo Sopo
Hei Ilkka, Liisa-Marjatta ja kaikki tattiporttilaiset,
Sydänlämpöiset kiitokset loistavasti järjestetystä Kannaksen matkasta. Vieläkin on haikea olo, kun joutui eroamaan kolmen päivän tuttavuuden jälkeen mukavasta matkaseurasta Lahdessa lauantai-iltana.
Meille Sopoille (sopolaisille), joita Tattiporttimatkalla 5.-7.5.2016 oli 3+1 henkeä mukana, koko reitti Lintulan luostarilta Raivolan kohteiden kautta Kivennavan Polviselälle ja lopulta Viipuriin oli kuin meitä varten suunniteltu.
Kaikista paikoista löysimme kohteet, joiden takia olimme matkalle varta vasten lähteneet. Paremmin ei reittiä olisi voitu meidän kannaltamme valita, sillä olimmehan tavallaan kuin pyhiinvaellusmatkalla esi-isiemme sekä lähiomaistemme menneisyyten.
Erityisesti haluan sopolaisten puolesta kiittää Helli Taposta, jonka ansiosta tietomäärämme Kivennavan ja sen asukkaiden elämästä karttui valtavasti matkan aikana. Emme unohda myöskään muita matkaseuralaisia, joiden kanssa käydyt keskustelut avarsivat näkemystämme kannaksesta ja muutenkin rikastivat elämäämme.
Korjaan samalla bussissa kertomani Kronstadt-tarinan vaiheisiin puhjahtaneen virheen. Maininnousu, jonka sanoin tapahtuneen Simossa, tapahtui todellisuudessa Kuivaniemen Vatungissa. Vuosilukukin oli väärä, sillä mainitsin tapahtuma-ajnakohdaksi 1856, kun kahakka todellisuudessa tapahtui 24.7. 1855.
Eikä kunnanjohtaja-tuttunikaan ollut Simon vaan Kuivaniemen kunnanjohtaja. Mutta eihän Kuivaniemen kuntaakaan ole enää olemassa, sillä sen on nielaissut kitaansta Iin kunta ja sitä paitsi kunnanjohtaja Markku Kehuskin on jo siirtynyt eläkkeelle.
Mutta itse tarina oli tosi, vaikka osa yksityiskohdista olikin muuttunut muistissani 20 vuoden aikana…
Raimo Sopo
Kirsti Inkinen
Hyvät tattiporttilaiset ja eriloisesti Ilkka, Liisa-Marjatta ja Raija;
Kiitokseni kaikille toukokuisesta matkasta Kivenavalle. Se oli unohtumaton kokemus! Kiitos kaikesta avusta.
Puoli vuotta on kulunut siitä, kun ostin Raivolan torilta tomaatin taimen. Tuossa pöydällä se on nyt keltaisen kuulaine luumutomaatteineen. Sen kasvua on ollut hauska seurata. Hienot muistot Kivannavalta ovat kuin liittyneet siihen ja pieneen kiveen, joka sen vieressä on – kivi Kivennavalta, isoäitini syntymäpitäjästä.
Saattaa olla niin, että serkkujeni kanssa en edes varsinaisesti kuulu juuri tähän tattiporttiryhmään. Raija Levon nopealla ja kiitettävällä avulla avautui tietoa kirkonkirjoista, joiden perusteella voin jatkaa isoäidin (1886-1970) vanhempien ja sisarusten vaiheiden seuraamista. Korpikylä, Raivola, Lempaala, Kitee, Pietari Pyhäjärvi . . . siinä muutamia nimiä!
Hollolassa 28.9.2016
Kirsti Inkinen
Pia Korhonen
Hei
Olen alkanut etsimään mummoni ja vaarini sukua isäni puolelta Kivennavalta. Hankin tattiportilla tavataan kirjan jota alan pikkuhiljaa ajatuksen kanssa lukea. Selailin sitä eilen kun tilaus tipahti postilaatikkooni. Olipa hienosti tehty kirja ja paljon valokuvia. Nyt olen lukenut noita matkakertomuksia ja ovatpa mielenkiintoista luettavaa.
Isäni elää vielä ja uskon hänen olevan innoissaan myös kirjasta. Vaarini oli Esa Hölttä ja mummoni Aino Kukkonen. Isäni Kyösti Hölttä jne.
Hei Ilkka, Liisa-Marjatta ja kaikki tattiporttilaiset,
Sydänlämpöiset kiitokset loistavasti järjestetystä Kannaksen matkasta. Vieläkin on haikea olo, kun joutui eroamaan kolmen päivän tuttavuuden jälkeen mukavasta matkaseurasta Lahdessa lauantai-iltana.
Meille Sopoille (sopolaisille), joita Tattiporttimatkalla 5.-7.5.2016 oli 3+1 henkeä mukana, koko reitti Lintulan luostarilta Raivolan kohteiden kautta Kivennavan Polviselälle ja lopulta Viipuriin oli kuin meitä varten suunniteltu.
Kaikista paikoista löysimme kohteet, joiden takia olimme matkalle varta vasten lähteneet. Paremmin ei reittiä olisi voitu meidän kannaltamme valita, sillä olimmehan tavallaan kuin pyhiinvaellusmatkalla esi-isiemme sekä lähiomaistemme menneisyyten.
Erityisesti haluan sopolaisten puolesta kiittää Helli Taposta, jonka ansiosta tietomäärämme Kivennavan ja sen asukkaiden elämästä karttui valtavasti matkan aikana. Emme unohda myöskään muita matkaseuralaisia, joiden kanssa käydyt keskustelut avarsivat näkemystämme kannaksesta ja muutenkin rikastivat elämäämme.
Korjaan samalla bussissa kertomani Kronstadt-tarinan vaiheisiin puhjahtaneen virheen. Maininnousu, jonka sanoin tapahtuneen Simossa, tapahtui todellisuudessa Kuivaniemen Vatungissa. Vuosilukukin oli väärä, sillä mainitsin tapahtuma-ajnakohdaksi 1856, kun kahakka todellisuudessa tapahtui 24.7. 1855.
Eikä kunnanjohtaja-tuttunikaan ollut Simon vaan Kuivaniemen kunnanjohtaja. Mutta eihän Kuivaniemen kuntaakaan ole enää olemassa, sillä sen on nielaissut kitaansta Iin kunta ja sitä paitsi kunnanjohtaja Markku Kehuskin on jo siirtynyt eläkkeelle.
Mutta itse tarina oli tosi, vaikka osa yksityiskohdista olikin muuttunut muistissani 20 vuoden aikana…
Raimo Sopo
Hyvät tattiporttilaiset ja eriloisesti Ilkka, Liisa-Marjatta ja Raija;
Kiitokseni kaikille toukokuisesta matkasta Kivenavalle. Se oli unohtumaton kokemus! Kiitos kaikesta avusta.
Puoli vuotta on kulunut siitä, kun ostin Raivolan torilta tomaatin taimen. Tuossa pöydällä se on nyt keltaisen kuulaine luumutomaatteineen. Sen kasvua on ollut hauska seurata. Hienot muistot Kivannavalta ovat kuin liittyneet siihen ja pieneen kiveen, joka sen vieressä on – kivi Kivennavalta, isoäitini syntymäpitäjästä.
Saattaa olla niin, että serkkujeni kanssa en edes varsinaisesti kuulu juuri tähän tattiporttiryhmään. Raija Levon nopealla ja kiitettävällä avulla avautui tietoa kirkonkirjoista, joiden perusteella voin jatkaa isoäidin (1886-1970) vanhempien ja sisarusten vaiheiden seuraamista. Korpikylä, Raivola, Lempaala, Kitee, Pietari Pyhäjärvi . . . siinä muutamia nimiä!
Hollolassa 28.9.2016
Kirsti Inkinen
Hei
Olen alkanut etsimään mummoni ja vaarini sukua isäni puolelta Kivennavalta. Hankin tattiportilla tavataan kirjan jota alan pikkuhiljaa ajatuksen kanssa lukea. Selailin sitä eilen kun tilaus tipahti postilaatikkooni. Olipa hienosti tehty kirja ja paljon valokuvia. Nyt olen lukenut noita matkakertomuksia ja ovatpa mielenkiintoista luettavaa.
Isäni elää vielä ja uskon hänen olevan innoissaan myös kirjasta. Vaarini oli Esa Hölttä ja mummoni Aino Kukkonen. Isäni Kyösti Hölttä jne.